Vauvan itku
Itku on vauvan ensimmäinen ja alkuun vaikuttavin sekä vahvin keino kommunikoida. Vauvan itkulle on nykytiedon mukaan aina joku syy. Vauvan hoitajien on äärimmäisen tärkeää vastata vauvan kaikkeen itkuun mahdollisimman lyhyellä viiveellä. Tämä tukee varhaista vuorovaikutusta eli kiintymyssuhteen pohjaa sekä vahvistaa vauvan luottamusta tulevansa aina hoidetuksi asianmukaisesti.
Itkulla vuava ilmaisee harmistustaan ja vanhempi vastaa siihen esimerkiksi ottamalla syliin ja luomalla katsekontaktia, sanallisesti lohduttaen, tai vain kuunnellen. Toiset isommat vauvat ja lapset eivät tunnekuohussa halua kosketusta, silloin vanhempi on vierellä ja valmiina, jos lapsi haluaakin syliin tai kosketusta. Pääasia on, että lapsi ymmärtää, että kaikki tunteet ovat sallittuja, myös itku.
On kuitenkin tärkeää huomata, että vauvat itkevät eri määriä, koska itkuun vaikuttavia tekijöitä on monia. Näihin tekijöihin kuuluvat muun muassa mahdolliset kivut, väsymys, nälkä, muu terveydentila sekä vauvan oma temperamentti ja mieliala. Jokaisen vauvan itku on siis yksilöllistä, mikä korostaa hoitajan tarvetta olla mahdollisimman herkkä ja empaattinen vauvan tarpeille.
Jotkut vauvat itkevät valitettavasti enemmän kuin toiset. On hyvä tiedostaa, että täysin tervekin vastasyntynyt vauva voi itkeä ensikuukausien aikana kahdesta neljään tuntia vuorokaudessa. Jos kuitenkin vauvan itku on runsasta, ei ala helpottamaan tai jos vanhempi on huolissaan, on hyvä olla yhteydessä neuvolaan terveydellisten syiden poissulkemiseksi. Suuresta itkuisuudesta on joka tapauksessa aina hyvä mainita neuvolassa. Joskus itkun syynä voi olla terveydellinen syy.
Sen kuka vauvaa hoitaa, tavoitteena ei kuitenkaan tarvitse olla että itkun saisi loppumaan heti kun mahdollista. Sen sijaan tavoitteena voi olla se, että itkuun vastataan aina, itse mahdollisimman rauhallisena ja lohduttavana pysyen. Tämä vaatii hoitajalta taitoa säilyttää oma mielenrauha tilanteissa, joissa esimerkiksi univaje tai synnytyksen jälkeiset kivut voivat herkistää mielen. Vauvan itku saattaa herättää primitiivireaktioita, kuten aggressiivisia ajatuksia ja tunteita, mutta on tärkeää pysyä rauhallisena ja antaa lapselle läsnäolevaa hoivaa riippumatta hoitajan omasta mielentilasta.
On tavallista, että vanhempi tai muu hoitaja ei aina ymmärrä täysin, mitä vauvan itku tarkoittaa tai miten siihen pitäisi parhaiten vastata. Tilanteessa on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että vauvan itkuun vastataan välittömästi eikä sitä jätetä huomioimatta tai viivytetä tarkoituksellisesti. Vaikka aluksi voi olla vaikeaa, useimmiten ajan kanssa oppii tunnistamaan vauvan itkun eri sävyjä ja tarpeita, ja tämä tapahtuu usein yritysten ja erehdysten kautta. Tällainen oppimisprosessi on täysin normaalia ja olennaista vanhemmuudessa.
Itku uneen liittyvien muutosten yhteydessä
Tehtäessä muutoksia vauvan uniin, on todella tavallista ettei siitä selvitä itkuitta eikä tämän tarvitse olla tavoitteellinen asia laisinkaan. Muutokset ovat vauvalle usein hämmentäviä, outoja tai jopa pelottavia, joten hän temperamentistaan ja valmiuksistaan riippuen reagoi niihin enemmällä tai vähemmällä itkulla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vauvan itku ei välttämättä tarkoita, että tehtävänä oleva uniin liittyvä muutos on huono tai väärä päätös. Vauvoilla on erilaisia yksilöllisiä tarpeita ja tapoja ilmaista niitä, ja itkulla he pyrkivät viestimään näistä tarpeistaan vanhemmilleen. Vanhempien tehtävänä onkin tulkita vauvan tarpeita parhaansa mukaan ja pyrkiä luomaan turvallinen ja rauhallinen ympäristö, jossa vauva voi tuntea olonsa turvalliseksi ja luottaa siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan.
Tästä päästään kuitenkin tärkeimpään pointtiin: vuorovaikutuskeskeisissä unimuutoksissa vauvaa ei jätetä yksin vaikeaksi koettujen tunteidensa kanssa. Sen sijaan hänelle läheinen hoitaja, yleensä vanhempi, sitoutuu tukemaan ja auttamaan häntä. Tämä tuki ja apu eivät kuitenkaan aina ole helppoja toteuttaa. Hoitajalta vaaditaan sopivaa vireystilaa ja yleistä jaksamista, jotta hän voi täyttää tämän tärkeän tehtävän. Lapsiperheiden uni ry:n ajatuksen mukaan vanhemmalla on kuitenkin lupa joustaa ja ottaa muutoksissa askelia myös taaksepäin, mikäli hän tuntee, että oma tai ennen kaikkea lapsen sietokyky ylittyy. Tällöin on tärkeää kuunnella omia voimavaroja ja tarpeita, jotta voidaan varmistaa lapsen hyvinvointi ja turvallisuus.
Lähteet:
Korhonen, L (2021). Kasvu ja kehitys eri-ikäkausina. Duodecim Terveyskirjasto. Haettu 30.7.2022: https://www.terveyskirjasto.fi/pla00018#s2
FinnBrain. (2021). Lapsiperheiden stressistä - koulutusmateriaali lapsiperheiden kanssa työskenteleville. FinnBrain-tutkimusryhmä, Turun yliopisto | Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet r.s. Ensi- ja turvakotien liitto | Turun neuvolapalvelut.
Duodecim, terveyskirjasto (2018) itkuisuus imeväisiässä.
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry - Avopediatrian alajaosto
https://www.terveyskirjasto.fi/iti00004/itkuisuus-imevaisiassa?q=itku
