1-3-vuotiaan uni
Varhaislapsuus käsittää ikävuodet 0-3. Silloin muun muassa aivojen kasvu on suurinta koko ihmisen elinaikana! Kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana kehitystä tapahtuu kaikilla psyykkisen ja fyysisen kehityksen alueilla, ja se on nopeampaa kuin koskaan myöhemmin ihmisen elämässä.
Varhaislapsuuden kehitys muodostaa eräänlaisen persoonallisuuden perusrakenteen. Varhaislapsuuden aikana lapselle kehittyy tunne omasta minuudestaan, yksilöllisyydestään ja ainutkertaisuudestaan. Hänelle kehittyy perusymmärrys siitä, kuinka ihmiset keskenään toimivat, ja hän oppii, kuinka hän voi itse säädellä tunnetilojaan ja kontrolloida käytöstään ja kuinka reagoida muiden tunnetiloihin ja muiden viesteihin. Tämän kaiken oppiminen vaatii läheistä vuorovaikutusta sensitiivisten vanhempien kanssa.
Alle kolmevuotias lapsi tarvitsee vastauksen mieluiten jokaiseen signaaliinsa öin ja päivin. Tämä on tärkeää lapsen käytöksen ohjaamisessa, mutta erityisen tärkeää lapsen tunnetilojen ohjauksessa ja itsesäätelyssä.
Pienen lapsen ymmärrys omasta erillisyydestään suhteessa vanhempiinsa syvenee vähitellen, ja hän harjoittelee irrottautumaan heistä. Kehitykseen kuuluvat ajoittaiset voimakkaammat takertumiset hoivaajiin ja turvan tankkaus.
2–3-vuotiaan lapsen kehitykseen kuuluu itsenäistymisvaihe (“uhmaikä”) eli omien rajojen testaaminen ja oman tahdon etsiminen. Voimakkaita tunnereaktioita ei tarvitse pelätä, sillä kiukku helpottuu useimmiten turvallisen aikuisen läsnäollessa. Lohdutus, asian yksinkertainen selitys, kaikkien tunteiden salliminen ja turvalliset rajat riittävät. Lapsen oman käytöksen ja tunteiden säätelyn taidot sekä keskittymiskyky, oman toiminnan ohjaus ja sääntöjen noudattaminen ovat vielä harjoittelun asteella ja taapero tarvitsee aikuisen apua, ohjeistusta ja ratkaisumalleja.
TAAPERON NUKKUMINEN
2-3 vuotiaat lapset nukkuvat yleensä 10–13 tuntia vuorokaudessa. Yöunen osuus tästä on noin 10-11 tuntia. Syvän unen määrä kasvaa hiljalleen hieman, mutta muita merkittäviä rakenteellisia muutoksia unessa ei enää tapahdu.
Taaperoiässä lapsen yöunen määrä hiljalleen vakiintuu, ja päiväunet jäävät hiljalleen pois. Yksivuotias nukkuu useimmiten 1-2 päiväunet, kaksivuotias nukkuu enää yhdet päiväunet ja ne jäävät yleensä kokonaan pois 3–5-vuotiaana, mutta osa lapsista tarvitsee päiväunet vielä tätä pidempäänkin.
Mukavat, yhteiset iltatoimet ja isompien kanssa yhdessä sovitut perheen käytännöt ja säännöt tukevat nukkumaanmenotilanteita. Taapero voi koetella vanhempiensa jaksamista karkailemalla sängystään tai hänen nukahtamisessaan saattaa kestää kauan. Tällöin on hyvä tarkastaa, että lapsen unirytmi on kunnossa, päiväunen määrä on lapselle sopiva ja että lapsi saa päivällä tarpeeksi läheisyyttä vanhempiensa kanssa. Aamuisin on hyvä pitää kiinni säännöllisestä heräämisajasta, myös vapaapäivinä ja lomilla. Pidemmillä lomilla on mahdollisuus seurailla, mihin aikoihin lapsen luonnollinen rytmi asettuu. Myös mahdolliseen päivittäiseen ruutuaikaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Iltoihin on hyvä varata sopivasti aikaa tulevaa rauhoittumista varten. Lasta voi ohjata ajoissa rauhallisempien leikkien pariin, älylaitteet ja televisio olisi hyvä sulkea viimeistään 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Säännöllinen, samana toistuva iltarutiini tukee rauhoittumista. Seuraavassa muutamia vinkkejä iltarutiineihin:
Iltasatu ja/ tai -laulu
Kylpy
Hieronta- tai silittelyhetki
Yhteinen iltavilli
Vastuun jakaminen toisen vanhemman kanssa
Etukäteen on hyvä sopia siitä, saako vanhemman viereen tulla yöllä. Tai, voisiko lastenhuoneen lattialla olla patja tai varavuode vanhempaa varten tai vanhempien sängyn vieressä patja lasta varten. Jos nukkumiseen liittyy pelkoja, tarvitsee lapsi vanhempaa tuomaan turvaa lisäämään turvallisuuden tunnetta. Peloista kannattaa keskustella lapsen kanssa tarkemmin päivällä.
Taapero osaa ennakoida lähestyvän nukkumaanmenon, minkä vuoksi nukkumaanmenoon liittyvät hankaluudet alkavat usein tässä iässä. Ongelmat voivat ilmetä tahtoiän myötä, lapsen siirtyessä nukkumaan pinnasängystä tai perhepedistä lastensänkyyn tai vanhempien huoneesta lastenhuoneeseen. Toisilla lapsilla vilkas mielikuvitus synnyttää pelkoja, jotka tulevat mieleen nukkumaanmenon hetkellä.
Nukkumaanmenon vaikeudet voivat liittyä myös päiväunien poisjättämiseen tai liian pitkiin tai useisiin päiväuniin. Unille rauhoittuminen ja nukahtaminen voi olla vaikeaa, jos lapsi on yliväsynyt tai liian virkeä.
Koska nukkumaanmeno-ongelmien taustalla voi olla useita syitä, on vanhemman aluksi hyvä miettiä, mikä aiheuttaa ongelmia oman lapsen kohdalla: onko lapsi pelokas nukahtaja vai voisiko syy olla liian pitkissä päiväunissa. Tärkeää on myös muistaa, että lapsen käytöksen takana on aina joku tarve. Tämä usein helpottaa vanhemman omaa turhautuneisuutta tilanteeseen.
Lähteet:
Keltikangas-Järvinen. (2012). Pienen lapsen sosiaalisuus.
THL. (2021). Leikki-ikäisen uni 2-6-vuoden iässä. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/lapsen-uni/leikki-ikaisen-uni-2-6-vuoden-iassa
