Turvallinen yhdessä nukkuminen
Osalle vanhemmista perhepeti on tietoinen valinta jo raskausaikana tai hyvin pian vauvan synnyttyä, osa päätyy siihen yllättäen olosuhteiden takia joko hetkellisesti tai pidempiaikaisesti.
Joka tapauksessa suuri prosentti vanhemmista päätyy jossain vaiheessa ainakin hetkellisesti ottamaan vauvan vuoteeseensa. Vauva sylissä nukahtaminen tuolissa tai sohvalla EI OLE TURVALLISTA, joten jokaisen vanhemman olisi hyvä tutustua etukäteen turvallisen perhepedin muodostamiseen, vaikkei siihen ainakaan pidempää suhdetta suunnittelisi.
Sivuilta löytyy myös toinen julkaisu , jossa käsitellään tarkemmin yhdessä nukkumisen biologista perustaa ja historiaa.
Seuraavassa napakassa muodossa ohjeet turvalliseen nukkumiseen perhepedissä:
Vanhempi on savuton
Vanhempi on päihteetön eikä käytä väsymystä lisääviä lääkkeitä tai ole muuten tilassa, jossa havahtumis- ja reaktiokyky on alentunut
Vanhempi imettää
Vauva on terve ja täysiaikainen
Vauva nukkuu selällään
Vauva on tarpeeksi kevyesti puettu
Perhepeti on ympäristönä turvallinen*
* Vuoteen tulisi olla tarpeeksi tilava ja patjan napakka. Huolehdi, ettei mihinkään vuoteessa (esimerkiksi patjan ja seinän väliin) jää rakoa, johon vauva voisi vaeltaa. Vauvalla olisi hyvä olla oma peitto, jotta hänelle ei tule liian kuuma eikä hänen kasvonsa vahingossakaan peittyisi vanhemman peitolla. Vuoteessa ei tulisi olla ylimääräisiä tyynyjä, vilttejä, pehmoleluja tai mitään muuta tukehtumisriskiä lisäävää. Sido pitkät hiukset kiinni ja pidä huoli, ettei vauvan lähelle pääse lemmikkieläimiä tai sisaruksia, jotka eivät osaa varoa häntä. Aseta vauva aina nukkumaan selälleen viereesi, rintasi tasalle.
Perhepedin turvallisuus tutkimusten valossa
Perhepeti on yhdistetty tutkimusten valossa kohonneeseen kätkytkuoleman riskiin, mutta kyseessä ei ole selkeä syy-seuraussuhde, kuten voit kohta lukea. SIDS (Sudden Instant Death Syndrome) eli kätkyt- tai kehtokuolema tarkoittaa alle 1-vuotiaan lapsen selittämätöntä kuolemaa, joka usein tapahtuu hänen nukkuessaan. SASS eli Sleep Associated Suffocation and Strangulation tarkoittaa nimensä mukaisesti vauvan menehtymistä nukkuessaan tukehtumisen tai kuristumisen seurauksena. SUID eli Sudden Unexpected Infant Death on kattotermi molemmille edellisille, mutta useimmiten sitä käytetään tukehtumistapauksissa.
Kätkytkuoleman riskiä nostavia tekijöitä osataan nimetä, mutta varsinainen syy on edelleen tutkijoilta hämärän peitossa. Yksi johtava teoria on, että se liittyy vauvan hermoston kypsymättömyyteen ja/tai kyvyttömyyteen havahtua syvästä unesta. Jälkimmäisestä saatiin viitteitä myös tuoreessa tutkimuksessa, jossa havaittiin kätkytkuolemaan menehtyneillä vauvoilla olevan kehossaan huomattavasti vähemmän pseudokoliiniesteraasi-entsyymiä (BChe). Kyseisellä entsyymillä on tärkeä rooli heräämisessä ja sen puute voisi tarkoittaa sitä, että lapsen kyky herätä luontaisesti esimerkiksi hengityskatkoksen aikana on heikentynyt.
Perhepedin tutkimuspioneeri James McKenna pohti jo muutama vuosi aiemmin kirjassaan mahdollisuutta siihen, että vauva voi nukahtaa kykenemättä heräämään ilman ulkoista ärsykettä, koska hän ei ole kehittänyt vielä kykyä herättää itseään. Kätkytkuoleman riski vähenee huomattavasti 4kk iässä ja edelleen 6kk jälkeen, kun vauvat alkavat kehittää tämän kyvyn. Kehittymättömät havahtumismekanismit ovat vielä todennäköisemmin ongelma yhdistettynä keskosuuteen.
Kätkytkuoleman riskiä lisäävät ulkoiset tekijät voivat ennestään pahentaa alikehittynyttä havahtumiskykyä. Näitä tekijöitä ovat synnyttäneen vanhemman tupakointi raskausaikana ja vanhemman tupakointi ylipäänsä, yksinomainen korvikeruokinta, kehollisen kontaktin ja stimulaation puute, vatsallaan nukkuminen, keskosuus, kehon ylikuumeneminen ja nukkuminen eri huoneessa vanhemmista (ensimmäisen puolen vuoden aikana). On arvioitu, että jo seuraavaa kolmea ohjetta seuraamalla voitaisiin estää ainakin 60% SIDS-tapauksista: odottavan vanhemman savuttomuus raskausaikana ja vanhempien savuttomuus vauvan synnyttyä sekä vauvan imettäminen.
Kätkytkuolemien määrä laski jo yli 50%, kun 90-luvulla alettiin suosittamaan vauvojen nukuttamista selällään. Vatsallaan nukkuminen ei pelkästään lisää tukehtumisriskiä vaan se edistää pidempää syvää unta, joka on yhteydessä kätkytkuoleman riskiin.
Perhepedin vastaisten suositusten lähde on Yhdysvaltain lastenlääkäriliitto AAP (American Association of Pediatrics) tai tarkemmin sen 10-12 lääkärin subkomitea ja ne perustuvat tilastoihin ja epidemiologisiin tutkimuksiin. Molemmista löytyy ikävä kyllä kuitenkin paljon puutteita. Tilastot eivät tee eroa turvallisen ja turvattoman perhepedin välillä, sillä esimerkiksi vaikka vanhempi olisi alkoholin vaikutuksen alaisena viedessään vauvan sänkyyn, ei sitä ole otettu tilastoinnissa huomioon.
Tilastoinnin suhteen on myös se ongelma, että tutkimusten mukaan yli 40% vanhemmista joko tietoisesti tai epähuomiossa valehtelevat vauvan nukkuvan omassa vuoteessaan perhepedin sijaan. Lisäksi eri maissa tehdyissä tutkimuksissa on paljon puutteita ja niistä puuttuu johdonmukaisuus, tutkimusdata ei ole verrattavissa eri tutkimusten välillä eikä aina saman tutkimuksen kontrolliryhmienkään sisällä. Esimerkiksi Pediatrics-lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa menehtyneiden lasten äidit nukkuivat sohvalla vauvojen kanssa ja menehtymiset tulkittiin perhepetikuolemiksi. Loppupäätelmä artikkelissa oli, että perhepetiä tulisi välttää vaikka selvää on, että turvallisesti järjestetty perhepeti ei ole verrattavissa sohvalla nukkumiseen.
On myös tutkimuksia, joissa vauva on nukkunut jossain vaiheessa vanhemman kanssa, mutta menehtynyt kehtoonsa. Nämäkin menehtymiset on tulkittu perhepedin aikaansaamiksi. Lisäksi tutkimuksista puuttuu usein oleellista dataa. Useat perhepedin turvallisuuteen liittyvät riskitekijät jätetään kokonaan huomiotta, kuten aiemmin mainittu alkoholinkäyttö.
Suomessakin Hoitotyön tutkimussäätiö julkaisi vuonna 2016 ensimmäiset suositukset vauvan turvalliseen nukkumisympäristöön AAP:n suositusten pohjalta. Kätilöliitto (2017) julkaisi vastineen, josta tässä eräs poiminta:
”Näyttövinkin taustalla oleva yhdysvaltalainen suositus ei sovellu suoraan siirrettäväksi suomalaiseen terveydenhuoltoon ja yhteiskuntaan. Yhdysvalloissa kätkytkuolemia on yli yhdeksän kertaa enemmän 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden kuin Suomessa. Terveydenhuollon kattavuus ja väestön terveys ja koulutustaso poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tämän vuoksi Näyttövinkin käyttämistä perheiden ohjauksen pohjana tulisi harkita tarkoin.”
Yhdysvalloissa perhepeti on arviolta viisi kertaa yleisempää afrikkalaisamerikkalaisten keskuudessa verrattuna muuhun väestöön. Samaan aikaan myös aasialaisamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten keskuudessa perhepeti on yleisempi, kuin valkoisen väestön. Kuitenkin siinä missä aasialaisamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten keskuudessa imeväiskuolemat ovat keskiarvoa harvinaisempia, ovat ne afrikkalaisamerikkalaisten keskuudessa tavallista yleisempiä. Perhepeti ei siis ole yhdistävä tekijä.
Suuri osa afrikkalaisamerikkalaisista lapsista syntyy ennenaikaisina ja imetysluvut ovat n. 20% alhaisemmat valkoiseen väestöön verrattuna (johon löytyy oma historian painolastinsa syynä). Näiden kätkytkuoleman riskitekijöiden painoarvo näkyy erityisesti suurten kaupunkien köyhien keskuudessa, joille perhepeti ei myöskään ole valinta vaan käytännön sanelema pakko. Myös muita kätkytkuoleman riskitekijöitä esiintyy laajasti.
Suomessa sosioekonomiset erot ovat huomattavasti kapeampia Yhdysvaltoihin verrattuna. Kätilöliitolla on siis varsin perusteltu näkemys siitä, että AAP:n suositukset eivät istu sellaisenaan meidän yhteiskuntaamme. Eivätkä ne kyllä toimi Yhdysvalloissakaan: perhepetien määrä tai niiden yhteydessä tapahtuneet tapaturmat ja kuolemat eivät ole kampanjoinnista huolimatta vähentyneet.
Vuonna 2014 Suomen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitosta vastaava brittiläinen National Institute for Health Care Excellence (NICE) kävi läpi 20 vuoden ajalta tutkimusaineistoa liittyen perhepetiin ja kätkytkuolemaan. Tuloksena he totesivat, että perhepedin linkki kätkytkuolemaan ei korrelaatiosta huolimatta ole kausaalinen. Tämä johti Iso-Britannian sekä Australian muuttamaan politiikkansa perhepedistä tiedottamisen suhteen ja nämä maat keskittyvät nykyään perhepedin turvallisuustekijöistä tiedottamiseen sen totaalikieltämisen sijaan.
Hoitotyön tutkimussäätiö päivitti vuoden 2016 suosituksensa huhtikuussa 2021 ja päivitetyssä versiossa huomioidaan johtopäätöksissä myös perhepedin hyödyt imetyksen tukemisen näkökulmasta suosittaen perheiden ohjauksessa arvioimaan heidän tilanteensa aina yksilöllisesti huomioiden niin perhepedin riskit kuin hyödyt.
Imettäminen on itsessään yksi kätkytkuolemalta suojaava tekijä ja perhepedin on tutkittu edistävän niin imetyksen käynnistymistä kuin pidentävän sen kestoa. Monessa kulttuurissa, jossa perhepeti on yleinen, ovat samalla kätkytluvut maailmanlaajuisesti matalampia ja tämän on arvioitu liittyvän imettämisen ja perhepedin suhteeseen. Imettävä vanhempi havahtuu herkemmin vauvan nälkämerkkeihin, jolloin vauva käy rinnalla useammin. Samoin imettävä vanhempi tyypillisesti havahtuu mikäli vauvalla on jokin hätänä.
Vauvan herätessä perhepedissä useammin rinnalle, hän pysyy kevyemmässä unessa, joka on pienelle vauvalle fysiologisesti luonnollista ja tärkeääkin sen helpottaen havahtumista esimerkiksi hengityskatkoksen aikana. Verrattuna yksin nukkuviin tai korviketta syöviin vauvoihin, imetetyt perhepedissä nukkuvat vauvat viettävät enemmän aikaa 1-2 tason keveissä univaiheissa. Imetyksen lisäksi myös vanhemman liikehdintä ja kosketus lisäävät vauvan havahtumisia.
Kätkytkuoleman riskin näyttöön nojaten asiantuntijat voivat tällä hetkellä suosittaa ainoastaan imettävien vanhempien jakavan vuoteen pienen vauvan kanssa. Imettävät vanhemmat hakeutuvat luonnostaan vauvaa suojaavaan C-asentoon ja imetetyt vauvat ovat ns. rintahakuisia pysytellen useimmiten turvallisesti paikallaan äitiin päin kääntyneenä.
Pelkästään korvikkeella ruokitut vauvat vaeltavat helpommin vuoteessa ja ei-imettävät vanhemmat asettavat vauvat usein nukkumaan ylemmäs omien kasvojensa tasalle, mikä on merkittävä riskitekijä tukehtumiselle. Tässä on ymmärrettävästi takana pelko siitä, että pyörähtäisi vauvan päälle yöllä, mutta tutkitusti suurempi riski vauvalle on vanhemman tyyny sekä mahdollinen vaeltaminen sängyn päätyyn, jolloin hän voi jäädä puristuksiin patjan ja päädyn/seinän väliin.
Konsensus kuitenkin on, että 4kk ikäisestä vauvan on turvallista nukkua kenen tahansa turvallisen ja asiaan perehtyneen, tupakoimattoman ja päihteettömän aikuisen kanssa.
LÄHTEET:
Harrington, C., Hafid, N., Waters, K. (2022). Buturylcholinesterase is a potential biomarker for Sudden Infant Death Syndrome. https://www.thelancet.com/journals/ebiom/article/PIIS2352-3964(22)00222-5/fulltext
Hoitotyön tutkimussäätiö. (2021). Hotus näyttövinkki 4/2021. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2021/04/nayttovinkki-4-2021-1.pdf
Kätilöliitto. (2017). Kannanotto vauvan turvallisesta nukkumisesta. https://asiakas.kotisivukone.com/files/suomenkatiloliitto.kotisivukone.com/tiedostot/Vauvan_vieressa_nukuttaminen
Marinelli, K., Ball, H., McKenna, J., Blair, P. (2020). An Integrated Analysis of Maternal-Infant Sleep, Breastfeeding, and Sudden Infant Death Syndrome Research Supporting a Balanced Discourse. Journal of Human Lactation 1-11.
McKenna, J. (2020). Safe Infant Sleep: Expert Answers to Your Cosleeping Questions. 1. painos. Washington DC, USA: Platypus Media.
Wiessinger, D., West, D., Smith, L., Pitman, T. La Leche League International. (2014). Sweet Sleep: nighttime and naptime strategies for the breastfeeding family. 1. painos. New York, USA: Ballantine Books.