Yhdessä nukkuminen

Lapsen tai lasten nukkumista vanhemman tai vanhempien kanssa samassa vuoteessa kuvataan usein termillä perhepeti. Suomessa (vrt. englanninkielen laajaan termistöön) on kuitenkin vain yksi termi kuvaamaan tällaista nukkumisjärjestelyä ja sillä voidaan viitata sekä samalla alustalla nukkumiseen tai esimerkiksi siihen, että lapsen vuode on kiinnitettynä vanhempien vuoteen yhteyteen. Tässä tekstissä käsitellään syitä siihen, miksi vauvat usein haluavat nukkua vanhemman läheisyydessä, mitä hyötyjä perhepedillä voi olla ja mikä on kulttuurin suhde perhepetiin. Erillisenä julkaisuna löydät tietoa perhepedin turvallisuudesta, joka kannattaa ehdottomasti myös lukea.



Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäitä voidaan jaotella pesäviipyisiin sekä pesäjättöisiin. Pesäviipyisten kantoaika on usein lyhyt ja ne tuottavat paljon jälkeläisiä kerralla, jotka syntyvät myös hyvin avuttomina. Tällaisia nisäkkäitä ovat esimerkiksi koirat ja kissat. Jälkeläiset viipyvät pesässä sisarustensa kanssa, kunnes ovat kehittyneet tarpeeksi selvitäkseen ulkomaailmassa. Emo viettää synnytyksen jälkeen paljon aikaa ravinnon haussa ja käy ruokkimassa jälkeläisiään vain muutaman kerran päivässä. Pesäviipyisten maito onkin erityisen rasvapitoista, jolloin se pitää pidempään nälkää. Pesäjättöisten nisäkkäiden kantoaika taas on pidempi ja ne ovat synnyttyään aisteiltaan verrattain hyvin kehittyneitä. Emo synnyttää useimmiten vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Jälkeläiset kykenevät usein joko kävelemään heti synnyttyään tai ripustautumaan emoonsa ja pesäviipyisistä poiketen ne kulkevatkin kaikkialle emonsa perässä. Tämä mahdollistaa sen, että jälkeläiset syövät tiheästi. Pesäjättöisten maito eroaa pesäviipyisistä koostumukseltaan, sillä se on vähärasvaisempaa ja sen sijaan sisältää enemmän hiilihydraatteja. 

 Miksi moni perhe valitsee nukkua yhdessä?

Ihminen kuuluu ominaisuuksiltaan pesäjättöisiin nisäkkäisiin. Ihmisen aivot ovat kuitenkin muita pesäjättöisiä nisäkkäitä suuremmat ja niiden kehittyminen on hitaampaa. Ihmislapsen aivot vastaavatkin syntyessään vain 25%:ia aikuisten aivoista, siinä missä muilla kädellisillä prosenttiosuus on 50%. Ihminen syntyy siis neurologisesti huomattavasti muita pesäjättöisiä kehittymättömämpänä eikä kykene synnyttyään vielä seuraamaan tai ripustautumaan emoonsa. Muiden pesäjättöisten tapaan ihmislapsi syö kuitenkin usein ja energiansa se käyttää alkuun pääasiassa aivojen kypsymiseen. Ihminen onkin jälkeläisiään kantava laji.

Muiden kädellisten tapaan ihmisen jälkeläisellä on synnynnäinen odotus olla jatkuvassa fyysisessä kontaktissa hoitajaansa, joka ruokkii ja huolehtii hänestä. Länsimaisen kehityksen ulkopuolella vauvat ja äidit ovat usein kontaktissa ympäri vuorokauden ja eri kulttuurit ovat kehittäneet erilaisia tapoja kantaa vauvaa mukana samalla, kun suorittavat päivittäisiä askareitaan. Länsimaissa sen sijaan olemme yrittäneet teknologiankin avulla rohkaista vauvoja sietämään yksin oloa ja jättämään heidät kehtoonsa, aivan kuin he olisivat pesäviipyisiä nisäkkäitä.

Nykykulttuurimme odotukset vauvan unesta ovat näin aika suuressa ristiriidassa biologiamme kanssa. Perhepedin hyvät puolet kulkevat siis käsi kädessä erityisesti imetyksen kanssa. Perhepedissä vauva käy rinnalla useammin turvaten maidon riittävyyttä ja edelleen vauvan kasvua. Perhepeti edistää myös imetyksen kestoa, sillä perhepedissä nukkuneet imettävät kaksi kertaa todennäköisemmin vauvojaan vielä puolen vuoden iässä. 

Vaikka perhepedissä nukkuva vauva havahtuu useammin yön aika rinnalle, saavat perhepedissä sekä imettävät äidit että vauvat tutkitusti enemmän unta kokonaisuudessaan, kuin erillään nukkuvat. Tämän arvioidaan johtuvan rintamaidon unta edistävistä hormoneista, joiden ansiosta imettävä vanhempi ja vauva nukahtavat nopeammin sekä siitä, että vauva pystyy ruokailemaan myös nukkuessaan. Perhepeti edistää imetystä ja imetys taas laskee sekä vauvan riskiä kätkytkuolemaan että imettävän vanhemman riskiä masennukseen.

Perhepedissä vanhempi auttaa myös säätelemään vauvan elintoimintoja. Esimerkiksi Evelyn B Thomanin tutkimuksessa apneasta kärsivät vastasyntyneet asetettiin nukkumaan keinotekoisesti hengittävän nallen viereen. Nalleille oli asennettu rintaan pumppu, joka oli ohjelmoitu nousemaan ja laskemaan jokaisen vauvan oman optimaalisen hengitysrytmin tahtiin. Vauvoilla oli keskimäärin 60% vähemmän pitkiä hengityskatkoksia, kun he nukkuivat nallen vieressä.

Erään tutkimuksen mukaan muutkin nisäkkäät säätelevät hengitysrytmiään kuulohavaintojensa pohjalta. On myös esitetty, että hengityksen säätelyyn auttaa vanhemman ulos hengittämä hiilidioksidi, joka vauvan ollessa lähellä provosoi häntä uloshengittämään ja edelleen hankkiutumaan eroon hiilidioksidista. Myös vanhemman hengityksen fyysisen puhalluksen poskella on esitetty edistävän vauvan omaa hengityksen säätelyä.

Siinä missä perhepedillä on positiivisia vaikutuksia imetykseen ja vice versa on kuitenkin näyttöä siitä, että perhepedissä nukkuvat imettämättömät vanhemmat saavat vertaisiaan vähemmän unta sekä kärsivät useammin uupumuksesta ja ahdistuksesta. Lisäksi olemassa olevien suositusten valossa turvallisimman muodon perhepedistä ei-imettävälle vanhemmalle ja vauvalle katsotaan olevan ns. sivuvaunujärjestely, jossa vauva nukkuu omalla alustallaan vanhemman vieressä.

Kulttuurin vaikutus

Monissa kulttuureissa perhepeti tai vähintäänkin huoneen jakaminen on normi ainakin niin kauan, kun lasta imetetään. Esimerkiksi Japanissa tämä järjestely voi kestää kuitenkin usein teini-ikään saakka. Kuitenkin myös Yhdysvalloissa, jossa ei virallisesti suositella perhepedissä nukkumista lainkaan, on tutkittu sen olevan yleistä – vanhemmat eivät vain uskalla avoimesti kertoa siitä ja monet raportoivat osan totuutta eli vauvan nukkuvan kehdossaan, vaikka siirtyisi osaksi yötä vanhemman viereen nukkumaan. Länsimaista perhepedissä nukkuminen on yleisintä Ruotsissa, jossa myös imeväisikäisten kuolemat ovat harvinaisia. Jälkimmäiseen voi otaksua vaikuttavan korkeat imetysluvut, laadukas terveydenhuolto- ja neuvolajärjestelmä, pitkä vanhempainvapaa sekä tupakoinnin vähentyminen.

Länsimaissa vauvojen nukuttaminen omaan vuoteeseensa on kuitenkin pääasiallinen normi ja tämä näkyy puhtaasti jo populaarikulttuuriakin seuraamalla. Mistä tämä kehitys juontuu? Ensimmäisten perhepedin vastaisten kampanjoiden arvioidaan ajoittuvan 500 vuoden taakse Euroopan suuriin kaupunkeihin käydessä ilmi, että osa köyhälistön vanhemmista tahallisesti tukehduttivat vauvansa perhepedissä kontrolloidakseen perheen kokoa. Katoliset papit tuomitsivat tämän jälkeen perhepedissä nukkumisen. Yksi syy vauvojen siirtämiseen kauemmaksi vanhemmistaan on vaurastuminen. Ennen elettiin ahtaasti eikä yksinkertaisesti ollut mahdollista nukkua eri huoneissa, mikä on tilanne edelleen monissa osissa maailmaa. 

Individualismin ihannointi sekä behaviorismin nousu vauhditti myös ajatusmurrosta siitä, miten vauvoja tulisi hoitaa ja itsenäistää heitä varhain. 1900-luvun alkupuoliskolla lääkärit nousivat auktoriteetiksi lastenhoidon suhteen jakaen neuvojaan mm. kiertävinä luennoitsijoina sekä lastenhoito-oppaissa: 

”Käsittele vauvaa mahdollisimman vähän. Käännä se kyljeltä toiselle, ruoki se, vaihda vaipat, pidä se lämpimänä ja jätä se yksin. Itku on ehdottoman olennaista hyvien, vahvojen keuhkojen kehittymisen kannalta. Vauvan pitäisi itkeä pontevasti useita kertoja päivässä.” Lääkäri William Sadler kirjassa The Mother and Her Child, 1916 

”Älä koskaan halaa tai suukota lapsia, älä anna heidän istua sylissä. Jos pakko, anna yksi suukko päälaelle nukkumaan mennessä. Kättele aamulla… Kokeile tätä. Viikossa huomaat, kuinka helppoa on olla objektiivinen lapsen suhteen ja samaa aikaa ystävällinen. Sinua tulee hävettämään se imelä, sentimentaalinen tapa, jolla käyttäydyit aiemmin” Behaviorismin isäksi tituleerattu psykologi John B. Watson kirjassa Psychological Care of Infant and Child, 1928

Vauvojen nukuttaminen erillään yhdistettynä siihen, että saman katon alla asuu useimmiten enää ydinperhe ja vanhemmat ovat pääasiassa yksin vastuussa lapsistaan, on vauhdittanut erilaisten uni-interventioiden kehittämistä vanhempien jaksamisen edistämiseksi. Merkittävä katalyytti oli äitien siirtyminen työelämään ja unikoulujen synnyinmaassa Yhdysvalloissa äitiysloma on edelleen vain maksimissaan kolme kuukautta. 

Yhteenveto 

Tämä teksti valottaa toivottavasti sitä, minkä takia vauvaa saattaa olla vaikea saada nukkumaan yksin omassa kehdossaan tai miksi hän saattaa herätä pian vanhemman vanhemman poistuttua vierestä. Yhdessä nukkuminen ei suinkaan ole kaikille sopiva vaihtoehto, mutta sitä ei ole syytä karttaa ainakaan ulkopuolisten mielipiteiden vuoksi.

Suosittelemme lukemaan vielä erillisen tekstin siitä, mitä huomioida perhepedin turvallisuuden suhteen. 

LÄHTEET: 

Baby Sleep Info Source. Durham Infancy & Sleep Centre. (2022). https://www.basisonline.org.uk
Ball, H. (2021). Breastfeeding and Infant Sleep. Webinaari 7.6.2021.
Bartick, M. & Tomori, C. (2018). Sudden infant death and social justice: A syndemics approach. Matern Child Nutr., 15(1).
Cassels, T. (2018). SUID, SIDS, and Poverty: Leaving Bedsharing Out of the Debate. Blogiteksti. https://evolutionaryparenting.com/suid-sids-and-poverty-leaving-bedsharing-out-of-the-debate/
Kendall-Tackett, K. (2018). The Impact of Feeding Method and Infant Sleep Location on Mother/Infant Sleep, Maternal Depression, and Mothers Well-Being. Clinical Lactation,9(3):117-124.
McKenna, J. (2020). Safe Infant Sleep: Expert Answers to Your Cosleeping Questions. 1. painos. Washington DC, USA: Platypus Media.
Möllborg, P., Wennergren, G., Norvenius, SG., Alm, B. (2011). Bed-sharing among six-month-old infants in western Sweden. Acta paediatr.,100(2):226-30.

Welles-Nystrom, B. (2005). Co-sleeping as a window into Swedish culture: considerations of gender and health care. Scand J Caring Sci.,19(4):354-60.