Miksi vauvat heräilevät öisin?
Siihen, miksi vauvat heräilevät öisin on monta syytä. Ensinnäkin, vauvojen uni on hyvin erilaista kuin aikuisten uni.. Tämä on täysin normaalia ja osa heidän kehitystään. Toiseksi, vauvat tarvitsevat usein yöllä ruokaa tai läheisyyttä vanhempiensa kanssa. He eivät vielä osaa rauhoittaa itseään takaisin uneen samalla tavalla kuin aikuiset. On tärkeää ottaa huomioon nämä syyt ja tarjota vauvalle tarvittavaa tukea ja hoivaa yön aikana.
Vauvan yöheiräilyyn vaikuttavat muun muassa seuraavat seikat:
Vauvan unen erityinen rakenne:
Vauvan unen rakenne poikkeaa aikuisen unen rakenteesta monin tavoin. Vastasyntyneen vauvan uni on erityistä: sen rakenne on kypsymätön eikä vauvalla ole vuorokausirytmiä. Vauvan aivojen kehitys on kuitenkin nopeaa, ja uni muuttuu jo kahden ensimmäisen elinvuoden aikana vakaammaksi ja yhtenäisemmäksi. Pienempiä muutoksia unessa tapahtuu läpi leikki-iän aina murrosikään asti.
Vastasyntyneen uni on rakenteeltaan erilaista kuin aikuisilla ja noin puolen vuoden iässä se kehittyy enemmän aikuisen unta vastaavaksi. Aikuisen ja vauvan unisyklien pituuden erot osaltaan selittävät, miksi vanhempi kokee yöheräilyt raskaina. Vauvan unisykli on alle tunnin mittainen, kun taas aikuisella se on noin 1,5 tuntia. Vanhempi herää usein kesken oman unisyklinsä syvän unen vaiheen. Unen erityinen rakenne selittää osaltaan vauvojen taipumusta herätä herkästi. Herkkyys havahtua on suurimmillaan vilkeunen aikana ja unijaksojen välissä. Koska pienen vauvan unesta suuri määrä on vilkeunta ja unijaksot ovat lyhyitä, vauva herää unesta aikuista helpommin.
Vauvalla on pieni mahalaukku:
Pienen vauvan mahalaukku on pieni ja vauva tarvitsee ravintoa ympäri vuorokauden, kuten myös moni isompikin vauva. Pienellä vauvalla yöheräily onkin ikään kuin turvamekanismi, joka varmistaa riittävän ravinnon saannin. Jos vauva kuitenkin kasvaa hyvin ja osoittaa tyytyväisyyttä, voi vanhempi antaa hänen nukkua pidempiä jaksoja yhtämittaisesti. On kuitenkin tärkeää huomioida, että vauvan ruokailu- ja unirytmi voi vaihdella ja siksi vanhempien tulisi olla valmiita joustamaan ja reagoimaan vauvan tarpeisiin.
Joskus kuulee puhuttavan, että vauva ei tarvitse ravintoa öisin 6 kuukauden iän jälkeen. Tämä voi pitää paikkansa joillain vauvoilla, mutta suuri osa vauvoista tarvitsee yösyöttöjä vauvavuoden loppupuolellakin ja jopa vielä taaperoikäisenä. Kasvava ja liikkumaan opetteleva vauva kuluttaa paljon energiaa, jolloin yöllä voi todella olla nälkä.
Kypsymätön vuorokausirytmi:
Vauvan oma melatoniinin eli yöhormonin tuotanto käynnistyy vasta noin parin kuukauden ikäisenä ja noin puolen vuoden ikään mennessä on vuorokausirytmi kypsynyt. Siihen asti nukkumista ohjaa lähinnä ns. unipaine ja yötä päivästä erottaa ulkoiset vihjeet. Näin ollen vuorokauden jakautuminen yöhön ja päivään on vauvan omaksuttavissa vanhempien ohjauksen ja toiminnan kautta.
Tavallinen kanssakäyminen auttaa vastasyntynyttä erottamaan hiljalleen päivän yöstä: päivällä on valoisaa, kuuluu elämisen ääniä, seurustellaan vanhempien kanssa ja nukutaan päiväunet valoisassa. Yöllä taas on pidetään ympäristö pimeänä tai hämäränä, vanhemmat puhelevat hiljaa ja ympäristö on hiljainen.
Imetetyt vauvat saavat rintamaidosta illalla ja yöllä tryptofaania, joka on melatoniinin esiaste. Tämän takia vauva nukahtaa helposti ja rinnalle. Imetys siis tukee vauvan vuorokausirytmiä silloin, kun vauvan oma melatoniinin tuotanto ei ole vielä käynnistynyt.
Vauva tarkistaa hoivaajan läsnäolon:
Vauva kiintyy vanhempaansa aisteillaan: vauva haluaa tuntea, haistaa ja kuulla vanhempansa. Nämä sisäänrakennetut ominaisuudet aktivoituvat monella vauvalla ja lapsella voimakkaimmin juuri silloin kun he ovat haavoittuvaisimpia: nukkumaan mennessä.
Se, että vauva havahtuu yöllä tarkistamaan, että vanhempi on vielä lähistöllä ja saatavilla, ja ehkä haluaa nukkua vain kontaktissa vanhempaansa, on täysin normaalia kiintymyskäyttäymistä ja evoluutiobiologinen selvitysmekanismi. Vauva, kun ei tiedä syntyneensä 2000-luvun Suomeen, jossa ei tarvitse pelätä tulevansa sapellihampaisen tiikerin syömäksi, jos hänet jätetään yksin nukkumaan.
Epätasaisesti jakautunut uni:
Vauvoilla ja taaperoilla unen tarve vähenee kehityksen myötä läpi koko lapsuusiän. Vauvojen ja pienten lasten unentarve on yksilöllinen. Ensimmäisten vuosien aikana unen pituudessa ilmenee paljon vaihtelua ja monet erilaiset tekijät, esimerkiksi sairaudet, kehitysvaiheet ja ympäristön häiriötekijät vaikuttavat lapsen nukkumiseen.
Vauvan unentarpeeseen nähden liian pitkät päiväunet, ylipäänsä liian suuri päiväaikaisen unen määrä, liian aikainen yöunillemenoaika tai liian pitkä sängyssäoloaika heikentävät yöunen laatua ja voivat lisätä nukahtamisvaikeuksia ja yöheräilyä. Tämä johtuu siitä, että päiväunien määrä vähentää unipainetta. Yöunen laatu usein paranee, kun unipainetta saadaan lisättyä eli päiväunta rajaamalla ja/tai yöunille menoa myöhentämällä. Monelle vauvalle ja taaperolle riittää noin 10-11h yöunet.
Päiväunien rajaaminen kannattaa tehdä kuitenkin hitaasti ja pienin muutoksin kerrallaan, että unta ei tule rajattua liikaa. On kuitenkin hyvä huomioida, että lapsi voi alkuun olla väsyneempi päivisin, mutta tämän pitäisi tasaantua kun yöunet yhtenäistyvät.
Myös kovin epäsäännöllinen unirytmi heikentää unen laatua sekä pienillä että isoilla lapsilla. Vaikka lapsentahtisuus on vauvaiässä tärkeää, vauvankin unirytmiä voidaan säännöllistää asteittain ohjailemalla sitä pienin askelin. Sopiva vuorokausirytmi on usein kompromissi lapsen iän ja perheen arkitottumusten kanssa. On tärkeää huomioida, että säännöllinen päivärytmi ei tarkoita kellon tarkkoja päiväunia, vaan yleensä riittää että aamuisin herätään samaan aikaan ja iltaisin nukkumaanmeno osuu suunnilleen samoihin aikoihin, +/- 1h.
Heräily suojaa kätkytkuolemalta
Yöheräily ja yöaikaan ajoittuva syöminen on siis vauvalle paitsi normaalia, myös tarpeellista. Yöunen katkonaisuus suojaa vauvaa kätkytkuolemalta ja yösyötöt turvaavat vauvan optimaalista kasvua ja kehitystä. Vuorokausirytmi ja uni muuttuvat ja kehittyvät vauvan kasvaessa. Unen rakenteen kypsyminen on yksilöllistä, joten on hyvin paljon vaihtelua missä iässä vauvan yöunet alkavat yhtenäistyä.
Nykytiedon valossa alle puolivuotiaan vauvan pisimmän yöunijakson ajatellaan olevan noin viisi tuntia. Koko yön yli nukkumisen keinotekoinen tavoittelu voi olla pienelle vauvalle jopa haitallista, sillä vauvan yksilölliseen kehitystasoon nähden liian pitkä unijakso voi häiritä vauvan lämmönsäätelyä, hormonitoimintaa ja vuorokausirytmin kehitystä. Yöimetyksillä on myös tärkeä merkitys maitomäärälle, minkä vuoksi epäfysiologisen pitkien unijaksojen tavoittelu voi haitata imetystä.
On siis hyvä pitää mielessä, että lyhyet yöheräilyt ovat hyvin yleisiä ensimmäisen elinvuoden aikana ja nämä heräämiset saattavat jatkua aina toisen ikävuoden puolenvälin tienoille. Vastasyntyneet ja pienet vauvat luottavat vanhempiensa apuun yöunen aikana ja saattavat tarvita lohduttelua ja tukea useita kertoja yössä. Vaikka monet lapset oppivat nukahtamaan itsekseen ja yöheräilyt vähenevät toisen ikävuoden aikana, on yhä normaalia, että noin puolet kahden vuoden ikäisistä lapsista heräävät keskimäärin 1-2 kertaa yössä ja tarvitsevat vanhempiensa apua rauhoittuakseen uudelleen uneen.
Vaikka yöheräilyt ovat normaaleja, ei se tarkoita sitä että ne eivät ole rankkoja. Jos lapsesi heräilyn määrä huolestuttaa ja pohdit, onko määrä normaalia, ota yhteyttä esim. neuvolaan. Todella tiheä yöheräily ei aina ole normaalia ja asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Milloin yöheräily ei ole normaalia?
Jos vauva heräilee läpi yön tiheästi, esimerksiksi joka tunti, on erittäin tärkeää tarkistaa ja poissulkea mahdolliset terveydelliset seikat, jotka saattavat vaikuttaa vauvan uneen. Ensinnäkin, on hyvä tarkistaa, ettei vauvalla ole mitään ilmeisiä fyysisiä vaivoja, kuten kipua tai epämukavaa oloa.
Lähteet:
https://www.basisonline.org.uk/hcp-normal-sleep-and-sleeping-through/
Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät 2022. Paavonen & Saarenpää- Heikkilä. https://www.duodecimlehti.fi/duo16813
